Lesen Sie synchronisiert mit  Deutsch  Englisch  Französisch  Portugiesisch  Russisch 
Romeo ja Julia.  William Shakespeare
Luku 5. Viides kohtaus.
< Zurück  |  Vorwärts >
Schrift: 

    Capuletin puutarha.
    (Julia tulee.)

JULIA.
Lähetin imettäjän yhdeksältä;
Palata lupas puoli kymmeneen.
Tavannut ehk'ei häntä. — Eikö mitä!
Oi, hän on rampa! Lemmen airueksi
Ajatus yksin kelpaa, joka kiitää
Kymmentä joudummin kuin säde päivän,
Jok' ajaa vuorilt' öiset utuvarjot.
Sen vuoks on virkull' Amorilla siivet,
Ja kevytsulka-kyyhkyill' ajaa Venus.
Tiens' ylimmällä huipull' on jo päivä;
Ja yhdeksästä kahteentoista kolme
On pitkää tuntia, — hän vain ei saavu.
Jos veri häll' ois nuori, lämmin, kuuma,
Niin nopeaan hän lentäisi kuin palli,
Ja kimmoilis mun luotan' armaan luo
Ja sieltä tänne, viestit vieden, tuoden.
Vaan vanhat on, kuin kuolleet oisivat,
Ätyrät, kähläät, lyijyn-raskahat.
    (Imettäjä ja Pietari tulevat.)
Hän tulee, ah! — Oi, imettäjä kulta,
Mit' uutta tiedät? Kohtasitko hänet?
Pois laita miehes.

IMETTÄJÄ.
                   Varro ulkona!

(Pietari menee.)

JULIA.
No, hyvä eukko-kulta! — Miks noin synkkä!
Jos synkkä uutises, se riemuin kerro;
Jos riemukas, sen soinnun turmelet,
Kun noin sen muikistellen mulle laulat.

IMETTÄJÄ.
Ma uuvun; hetki hengähtää mun suokaa.
Voi, luitani mun vihloo! Sekös juoksu!

JULIA.
Ma luuni vaihtaisin sun uutiseesi.
Oi, kerro, hyvä eukko-kulta, kerro!

IMETTÄJÄ.
Jes sentään, mikä kiire! Vartokaahan!
Vähissä hengin olen, niinkuin näette.

JULIA.
Vähissä hengin? Henkeäpä sentään
Sanoa, että vähiss' olet hengin.
Pitemmät viivytykses estelykset,
Kuin tieto, jota niillä viivytät.
Hyvätkö uutiset vai huonot? sano.
Se sano vain, niin loppua ma varron.
Rauhoita mua: hyvätkö vai huonot?

IMETTÄJÄ. No niin, te olette tuhmasti valinnut; te ette osaa valikoida miestä. Romeo! — Se se vasta mies! — Tosin hänen kasvonsa jo ovat säällisemmät kuin muiden miesten, mutta sääret, ne, ne vasta kaikki voittaa; ja käsi ja jalka ja ruumis sitten! — vaikk'ei niistä paljon kannata puhua, niin ei niillä kuitenkaan ole vertoja. Hän ei ole mikään valio tavoiltaan, — mutta siivo kuin lammas, siitä lyön vetoa. — Onnea matkalle, tyttö-raiska; pelkää Jumalaa! — Oletteko syöneet päivällistä kotona?

JULIA.
Ei, ei; tuon kaiken ennalta ma tunnen.
Hän mitä sanoi naimisista? Mitä?

IMETTÄJÄ.
Voi jesta päätäni! Kuin sitä särkee!
Se jyskää niinkuin lentäis kappaleiksi.
Ja selkääni! — Voi, selkääni, voi, voi!
Hiis teidät vieköön, näin kun sinne tänne
Mua juoksutatte, niin ett' ihan kuolen.

JULIA.
Mua varsin huolettaa sun huono vointis.
Mut kulta, kulta, kulta eukko kerro,
Mit armas puhui?

IMETTÄJÄ.
                 Armahanne puhuu
Kuin kunnon, hyvä, kohtelias, kaunis
Ja, totta vie, kuin siivo mies; — Miss' äitinne?

JULIA.
Miss' äitinikö? — Huonehessa tuolla;
He, missäs muuten? Kuinka kiertäin vastaat:
"Armaanne puhuu niinkuin kunnon mies, —
Miss' äitinne?"

IMETTÄJÄ.
                Oi, pyhä, hurskas neitsyt!
Noin kiivasko? Haa, katsos vain? Ja tääkö
Haudetta särkeville säärilleni?
Vast'edes käykää itse asianne.

JULIA.
Kuink' elämöit! — No, mitä sanoi Romeo?

IMETTÄJÄ.
Ripille tänään saatteko te mennä?

JULIA.
Saan.

IMETTÄJÄ.
Lorenzon kammioon siis rientäkää?
Mies siell' on, joka teistä tekee vaimon.
Kah, veri hurja poskillenne lentää!
Ne oiti liekehtii, kun uutta kuuluu.
Te kirkkoon juoskaa; minä toista tietä
Käyn tikapuita noutamaan, ett' armas
Pimeän tullen linnunpesään pääsee.
Näin puuhaan riemujenne vuoks kuin juhta.
Vaan taakkannepa tekin saatte kohta.
Nyt menen syömään. — Kirkkoon joutuun vaan!

JULIA.
Hyvästi! Riennän iki-onnelaan.

(Menevät.)