Lesen Sie synchronisiert mit  Deutsch  Englisch  Spanisch  Französisch  Portugiesisch  Russisch 
< Zurück  |  Vorwärts >
Schrift: 

Yhtä ja toista matkalla Singapurista Hongkongiin.

Sen koommin Passepartout ja salapoliisi tapasivat hyvin usein toisensa; mutta Fiks pysytteli hänestä erillänsä eikä edes yrittänytkään puuttumaan pakinoihin. Ainoastaan pari kertaa hän näki Mr. Foggin, joka kernaasti oleskeli "Rangoon'in" isossa salongissa, joko seurustellen Mrs. Audan kanssa tahi pelaten vistiä totuttuun tapaansa.

Passepartout oli ruvennut tarkoin miettimään tuota kummallista kohtausta, joka jälleen oli tuonut Fiksin heidän joukkoonsa. Rupeaahan ihminen vähemmästäkin kummastelemaan. Tuo todellakin rakastettava ja lempeä herra kohdataan ensin Suezissa, sitten hän nousee "Mongolialle", astuu maihin Bombayssa sanoen jäävänsä sinne, sitten hän ilmestyy "Rangoon'illa", matkalla muka Hongkongiin, sanalla sanoen ihan Mr. Foggin kintereillä, — kuinkahan semmoisen miehen laita oikeastaan onkaan? Hyvin kummallista se vain on. Mitä hän oikeastaan aikonee? Passepartout oli valmis panemaan vetoon tohvelinsa — ne hänellä vielä olivat jäljellä — että Fiks lähtee Hongkongista samassa kuin hekin ja luultavasti samassa laivassakin.

Mutta vaikkapa Passepartout olisi arvellut ja ajatellut ikänsä kaiken, ei hän sittenkään olisi voinut arvata, mikä toimi Fiksillä oikeastaan oli. Ei hänen mieleensä kuuna päivänä olisi johtunut, että Phileas Foggia ajetaan takaa kuin varasta. Mutta kun ihmisluonto pyrkii selittelemään kaikkea, niinpä Passepartout'inkin äly äkkiä välähti, ja nyt hän osasi selittää, miksikä se Fiks alinomaa on mukana. Eikä tuo selitys niin aivan mahdoton ollutkaan. Hänen mielestään ei Fiks ollut eikä voinut ollakaan muu kuin salainen asiamies, jonka Mr. Foggin toverit Reform-Clubissa olivat lähettäneet pitämään silmällä, että matka maan ympäri tapahtuu säännöllisesti, aivan matkaohjelman mukaan.

— Niin se on, niin se on ihan varmaan! — huudahteli kunnon ranskalainen itsekseen myötäänsä, oikein ylpeänä tarkasta älystänsä. — Hän on vakooja, jonka nuo herrat ovat lähettäneet meidän kintereillemme. Jotenkin halpamaista sentään! Vakoilla salaisesti sellaista rehellistä, suoraa miestä kuin Mr. Foggia. Älkääs huoliko, hyvät herrat siellä Reform-Clubissa! Tämä käy teille kalliiksi!

Passepartout oli iloissansa keksinnöstänsä, mutta päätti kummikin olla puhumatta sanaakaan isännälleen, peläten hänen tuntevan itsensä loukatuksi tästä toveriensa epäluulosta. Passepartout päätti samalla myös vähän pistellä tuontuostakin Fiksiä sopivassa tilaisuudessa sopivalla tavalla.

Keskiviikkona lokakuun 30 p:nä illan suussa laski "Rangoon" ahtaaseen Malakka-salmeen, joka erottaa samannimisen niemen ja Sumatran saaren toisistaan. Kauniit, vuoriset pikku saaret estivät kumminkin näkemästä itse pääsaarta.

Seuraavana aamuna kello 4 "Rangoon" poikkesi Singapurin satamaan, ennätettyään sinne puolta päivää aikaisemmin kuin säädetty oli.

Täällä oli otettava hiiliä.

Phileas Fogg kirjoitti matkakirjansa voittopalstaan puoli päivää ja astui tällä kertaa maihin Mrs. Audan kanssa, joka oli sanonut kernaasti tahtovansa kävellä jonkun tunnin.

Fiks, epäillen Foggin jok'ainoata askelta, seurasi salaa perässä. Passepartout nauroi sydämensä pohjasta, nähdessään Fiksin vehkeet, ja meni tavallisille ostoksilleen.

Singapurin saari ei ole iso eikä suurenmoinen nähdä. Vuoria siinä ei näe ollenkaan. Kaikessa lakeudessaan on se kumminkin varsin soma.

Se on kuin komea puisto, jossa kauniita teitä risteilee. Sievät vaunut, edessä pari komeata hevosta, joita on tuotu maahan Uudesta Hollannista, kiidättivät Mrs. Audaa ja Phileas Foggia tuuhealatvaisten palmujen ja hedelmöiväin neilikkapuiden siimeksessä. Euroopassa tavallisten orapihlajain sijassa oli täällä aitoina pippuripensaita. Saagopalmuja, kookospalmuja, suuria monihaaraisia sananjalkoja vaihteli myötäänsä tässä troopillisessa kasvistossa; muskottipuut täyttivät ilman hyvällä hajullaan. Ketteriä, irvisteleviä apinoita ei puuttunut metsistä, kenties ei tiikereitäkään dshungleista. Saattaa oudoksua, ettei näitä ahnaita ja julmia petoja ole saatu sukupuuttoon hävitetyiksi näin pieneltä saarelta, mutta asia onkin se, että ne tulevat Malakkasta uiden salmen yli.

Ajeltuaan vaunuissa ympäristöillä kaksi tuntia palasivat Mrs. Auda ja hänen suojelijansa — joka oli katsellut ympärilleen, näkemättä kumminkaan mitään — takaisin kaupunkiin. Tämä on sekava ryhmä huononpäiväisiä taloja viehättäväin puistojen suojassa, joissa kasvaa leipähedelmiä, ananaseja ja muita ihania hedelmiä.

Kello 10 he palasivat laivalle. Koko ajan oli Fiks heidän huomaamattansa seurannut heitä; hänenkin oli täytynyt kuluttaa rahoja vaunujen vuokraamiseen.

Passepartout odotteli heitä "Rangoon'in" kannella. Kunnon palvelija oli ostanut muutamia tusinoita leipähedelmiä, mustanruskeita päältä ja tulipunaisia sisästä. Nämä hedelmät ovat herkkusuille oikeata nautintoa. Passepartout tunsi olevansa onnellinen saadessaan tarjota niitä Mrs. Audalle ja sai häneltä mitä sulimmat kiitokset.

Kello 11 oli "Rangoon" saanut hiiliruumansa täyteen; köydet päästettiin irti, ja jonkun tunnin kuluttua olivat Malakka-niemen vuoret kadonneet näkyvistä, tuon saman niemen, jonka metsissä tavataan maailman komeimpia tiikereitä.

Singapurista on noin 1,300 peninkulmaa Hongkongiin, joka on pieni englantilainen alue Kiinan rannalla. Phileas Foggin tuli kulkea tämä matka korkeintaan kuudessa päivässä ennättääkseen höyrylaivalle, joka Hongkongista oli lähtevä Jokohamaan, Japanin etevimpään satamaan, marraskuun 6 päivänä.

"Rangoon" oli kovassa lastissa. Singapurista oli tullut koko joukko uusia matkustajia: hinduja, ceylonilaisia, kiinalaisia, malaijilaisia, portugalilaisia, kaikki enimmäksi osaksi toisen luokan matkustajia.

Ilma oli tähän saakka ollut hyvin kaunis, mutta nyt, viimeisellä kuun neljänneksellä, se muuttui. Meri rupesi pauhaamaan. Tuuli puhalsi toisinaan hyvinkin vinhasti, mutta onneksi kaakkoisesta, niin että laiva vain kulki sitä pikemmin. Hyvällä tuulella nostatti kapteeni purjeet. "Rangoon" oli taklattu prikiksi; ja kun tuuli oli paisuttanut märssy- ja mesanipurjeet ja sitäpaitsi höyrykin teki tehtäväänsä, niin edistyi "Rangoon'in" matka hyvin joutuisasti. Sillä tavoin kuljettiin Anamin ja Kochin-Kiinan ohitse lyhyessä ja varsin rasittavassa aallokossa.

Mitä uhkaavammaksi ilma muuttui, sitä suurempaa varovaisuutta oli noudattaminen; välistä täytyi kulkea puolella koneella. Täten meni aikaa hukkaan, mikä ei kumminkaan näkynyt Phileas Foggia pahoittavan. Passepartout oli kovin harmissaan. Kapteenissa oli vika, koneenkäyttäjässä oli vika, yhtiössä oli vika; sanalla sanoen kaikki, jotka tässä työntäyvät matkustajia kuljettamaan, kaikki ne hän olisi kernaasti lähettänyt menemään niin pitkälle kuin tietä piisaa. Hänen malttamattomuuttansa lisäsi kaiketi myös kaasuliekki, joka aina vaan paloi hänen maksullansa talossa Saville-row'in varrella.

— Teillä on kaiketi hyvin kova kiire Hongkongiin? — kysäisi salapoliisi kerran Passepartout'ilta.

— Kova on, — vastasi Passepartout.

— Mr. Foggilla on siis kiire päästäkseen höyrylaivassa Jokohamaan?

— Hirveän kiire.

— Te siis aina vaan uskotte tuota matkaa maan ympäri?

— Lujasti uskon; entäs te, monsieur Fiks?

— Min'en usko sitä.

— Lystikäs veitikka! — vastasi Passepartout ja iski silmää niin peräti viekkaasti.

Tämä saattoi Fiks paran ymmälle. Tuo "veitikka" teki hänet rauhattomaksi, hän ei osannut sanoa miksi. Olisikohan ranskalainen mitä arvannut? Fiks ei tiennyt mitä ajatella. Eihän hänen ammatistaan tiennyt kukaan muu kuin hän itse. Mitenkä Passepartout olisi siitä vihiä saanut? Mutta sittenkin hän oli noilla sanoillaan jotain tarkoittanut.

Kunnon Passepartout meni toisen kerran vielä pitemmälle, sillä hän ei malttanut olla puhumatta.

— Kuulkaas, monsieur Fiks, —- sanoi hän juonikkaasti, — kun nyt tullaan Hongkongiin, niin kohtaakos meitä se kova onni, että te jätätte meidät?

— Enpä tiedä, — vastasi Fiks nolona, — kenties…

— Voi sentään, — sanoi Passepartout, — olisipa suuri onni meille, jos te tulisitte mukaan; sillä näettekös, kun laivayhtiön asiamies on mukana, niin ei uskalleta matkalla kuhnailla. Tehän läksitte Bombayhin asti vain, ja nyt olette pian Kiinassa! Amerikkaan ei ole Kiinasta enää pitkä matka, ja Amerikasta Eurooppaan on vain yksi askel.

Fiks katseli tarkastellen ranskalaista, jonka kasvoissa kuvastui erinomainen lystillisyys, niin että salapoliisikin rupesi nauramaan. Mutta Passepartout, kerran vauhtiin päästyänsä, kysäisi, ansaitseeko hän muka paljonkin ammatissaan.

— Paljon ja vähän, — vastasi Fiks silmäänsäkään räpäyttämättä. — Toisinaan käyvät asiat hyvin, toisinaan huonosti; itse toki en matkojani maksa, senhän ymmärrätte.

— Ymmärrän, ymmärrän niin vietävän hyvin, — sanoi Passepartout ja nauroi oikein sydämen pohjasta.

Siihen puhe loppui. Fiks meni kajuuttaansa ja rupesi miettimään. Nähtävästi oli hänen ammattinsa saatu ilmi. Tavalla tai toisella oli ranskalainen saanut tietää hänen olevan salapoliisin. Mutta oliko hän ilmoittanut sen isännällensäkin? Oliko palvelija osallinen isäntänsä rikoksessa vai eikö? Oliko salaisuus saatu ilmi ja niinmuodoin koko asia hukassa? Salapoliisi vietti monta pulmallista hetkeä: milloin luuli hän, että kaikki oli hukassa, milloin hän toivoi, ettei Foggilla itsellään ole asiasta mitään tietoa. Lopulta Fiks parka ei tiennyt mitä ajatella.

Hän rauhoittui kumminkin pian jälleen ja päätti puhua asiansa suoraan Passepartout'ille. Ellei kaikki ole kunnossa Foggin vangitsemista varten Hongkongissa, ja jos Fogg tosiaankin rupeaa tekemään lähtöä sieltäkin, niin silloin Fiks puhuu kaikki Passepartout'ille. Palvelija saattaa olla osallinen varkaudessa — ja silloin on kaikki hukassa; tahi on hän syytön — ja silloinhan hänen oma etunsa vaatii häntä jättämään varkaan oikeuden käsiin.

Sillä kannalla oli asia näiden kahden välillä, ja heidän yllänsä liihoitteli Phileas Fogg majesteetillisen kylmäverisyytensä siivillä. Hän vain jatkoi rataansa maan ympäri huolimatta vähääkään muista ympärillään olevista taivaankappaleista.

Lähistöllä oli kumminkin kiertotähti, jonka olisi luullut saaneen aikaan, niinkuin astronomit sanovat, joitakin häiriöitä tämän gentlemannin sydämessä. Mutta ei! Mrs. Audan viehättävät sulot eivät tehneet häneen mitään vaikutusta, Passepartout'in suureksi ihmeeksi. Ja jospa mainittu kiertotähti olisi vaikuttanutkin joitakin häiriöitä Fogg-tähden kulussa, niin olisi niitä ollut vaikeampi laskea kuin itse Uranuksen häiriöitä, joitten avulla kumminkin Neptunus löydettiin.

Niin, siinä alituinen kummastelun aihe Passepartout'ille, joka tuon nuoren rouvan silmissä luki niin paljon kiitollisuutta hänen isäntäänsä kohtaan! Ihan varmaan ei Phileas Foggilla ollut sydäntä sen enempää kuin mitä on tarvis sankariksi tullakseen, mutta rakastuakseen — ei! Ei pieninkään seikka hänessä osoittanut, mitä hän paraasta päästä mietiskeli näillä matkoillansa. Mutta Passepartout oli lakkaamatta rauhatonna, peläten jonkun vastuksen kohtaavan.

Kerran hän seisoi nojaten koneruuman ympärillä olevaan rautaristikkoon ja katseli mahtavan koneen liikkeitä. Äkkiä sattui aallokko kohottamaan laivan perää niin korkealle, että propelli nousi vedenpinnan yläpuolelle. Silloin hän näki varaventtiilin aukeavan ja höyryn syöksyvän ulos ihan ilman aikojaan.

— Mokomia hataroita henkireikiä! — virkkoi hän harmissaan. — Onkos tämä muka kulkua! Senkin engelsmannit! Toisin on amerikkalaisten laita. Kyllähän heiltä kattilat välistä kahdeksi lentää, mutta se vauhti, se vauhti!